Heppakiikku

Heppakiikku on minun lapsuudestani säilynyt mutta liekkö tallimestari vuosien kuluessa kaltoin heppapoloa kohdellut kun pieniä kauneusvirheitä oli päässyt pintaan tulemaan. Minua ei onneksi pienet pintanaarmut häirinneet vaan hain hepan autotallin uumenista sisälle "eläkepäiviä" viettämään :)

Piirsin ensitöikseni kuviot talteen jotta osaisin tehdä samanlaisen version. Revin pois vanerin pinnasta päälykerroksen, joka tuntui lohkeilevan muutenkin kuin itsestään. Hioin kiikun kauttaaltaan ja hahmottelin lyijykynällä kuvion uudelleen. Paksulla vedenkestävällä tussilla piirustin hepalle naamataulun ja värittömällä lasten huonekaluille sopivalla petsilakalla käsittelin koko pollen kauttaaltaan. (Jo aiemmin pollea on tuunattu sen verta että pienten varpaiden turvaksi jalasten väliin on laitettu vaneri...)

Polle on nyt entistä ehommassa kunnossa ja melkoisia kyytejä se on jo parivuotiaalle pojankossille antanutkin :)