Äidin mieleen...

Heippa vaan taas!
Käsityörintamalla on ollu hiljaisempaa koska kolmen pienen lapsen kanssa aikaa äidin harrastuksille on rajallisesta (lue: erittäin rajallisesti...). Nyt kuitenkin syksyiset ilmat ja sisällä oleilu ovat saaneet minut tarttumaan puikkoihin ja ompelukoneeseen entistä useammin. Jotain olen valmiiksikin saanut.

Tässäpä hiippatakki esikoiselleni. Kuosikangas löytyi pitkänä hameena kirpputorilta 0,50e ja rakastua pätkähdin tuohon heti! Sisäkankaan, kanttinauhat ja vetskarin ostin eurokankaasta ja väliin laitoin kangaskaapista löytyvää fleeceä. Tykkään itse tästä hirmuisesti ja näille syyskeleille aivan passeli "kyläilytakki".

Ps. Typykän takkiin ihanat kankaat oottamassa mutta kaavat vielä etsinnän alla. Hiippahuppua, pidempää ja "istuvampaa" mallia haeskelen... kyllä sen jostain yhdistelen jahka ehin...

Päivitystaukoa kuten huomaatte...

Huoh, ompas aika kulunut siivillä kun en ole blogiakaan ehtinyt tai jaksanut päivittää! Syynä tähän "saamattomuuteeni" lienee kaksi pientä ihanaa nyyttiä jotka meidän perheeseen suotiin 17.11.09. Kaksosten ja 2-vuotiaan esikoisen kanssa on siis muutakin tekemistä kuin blogin päivitys :) Muiden ihania teoksia olen käynyt blogimaailmassa seurailemassa ja haaveilemassa ajasta jolloin taas joskus tulevaisuudessa ehdin tehdä käsitöitä. Nyt nautin ihanista lapsistani kun he ovat vielä pieniä! :)

Heppakiikku

Heppakiikku on minun lapsuudestani säilynyt mutta liekkö tallimestari vuosien kuluessa kaltoin heppapoloa kohdellut kun pieniä kauneusvirheitä oli päässyt pintaan tulemaan. Minua ei onneksi pienet pintanaarmut häirinneet vaan hain hepan autotallin uumenista sisälle "eläkepäiviä" viettämään :)

Piirsin ensitöikseni kuviot talteen jotta osaisin tehdä samanlaisen version. Revin pois vanerin pinnasta päälykerroksen, joka tuntui lohkeilevan muutenkin kuin itsestään. Hioin kiikun kauttaaltaan ja hahmottelin lyijykynällä kuvion uudelleen. Paksulla vedenkestävällä tussilla piirustin hepalle naamataulun ja värittömällä lasten huonekaluille sopivalla petsilakalla käsittelin koko pollen kauttaaltaan. (Jo aiemmin pollea on tuunattu sen verta että pienten varpaiden turvaksi jalasten väliin on laitettu vaneri...)

Polle on nyt entistä ehommassa kunnossa ja melkoisia kyytejä se on jo parivuotiaalle pojankossille antanutkin :)

Hiippatakki

Kauan oon suunnitellu ja nyt vasta sen toteutin: hiippatakki! Päälikangas ja ruskea kanttinauha Oulun Löytöpalasta, vetskari ja sisäkankaana oleva villakangas omien kaappien kätköistä. Kaavat Elsebeth Gyntherin vanhasta kirjasta.

Mielestäni oikein helppo ja mukava malli. Pojan päällä kivan näköinen vaikkakaan en nyt kuvattavaksi häntä takin kanssa saanut.

Kahden minuutin pipoja!!

Tämän helpompitekosia pipoja ei olekaan olemassa. Leikkasin kankaat, hurautin saumurilla, käänsin alareunat ja laitoin solmut "tötteröiden nokkaan". Kaks punasta syntyi vähän vahingossa kun piti päästä heti ideaa kokeileen ja kaapissa sattui noita trikoita oleen. Kettu ja karhu joustofroteepipo on ihan poikaa varten tehty ja passaa jätkälle hyvin!

Syksy on tullut...

...ja sen tietää siitä että käsitöitä on alkanut taas valmistumaan. Kesällä ei juuri mitään tapahtunut käsityörintamalla kun aurinkoiset kesäsäät houkuttelivat ulkoilemaan ja pihapuuhiin.

Oulun kestovaippahulinoilta tarttui mukaan ihanaa piparikukkajoustofroteeta sekä ketut ja karhut joustofroteeta. Niistä tuli pojalle pari paitaa. Ruskeet velourhousut työn alla ja tohon piparikukkaan täytyy ehdottomasti saada oranssit velourhousut!

Toisen unipussin tein aiemman tekemäni lisäks kotona olevista kankaista. Toisen siksi että meille ootellaan kaksosia syntyväksi loppuvuonna joten toista tarttetaan :)

Valmista raitaa.

Mun sukulaisperhe "tilasi" parit villasukat näistä novitan raitalangoista. Varret he halusivat "sileiksi ja pitkiksi" niin että niitä voi pitää samalla "säärystiminä". Oli ihan kiva kutoa perusvillasukkaa kun se on niin helppoa ja joutuisaa. (Kuvien laitto tänne ei sitten niin joutuisaa ole ollukkaan...)

Nuo villasukat valmistuivat monta viikkoa sitten eikä mulla sen jälkeen ole ollut kudelmaa... Aluksi olin ihan pihalla et miten tää voi olla mahdollista että en keksi kudottavaa mutta sitten hoksasin että KEVÄT!! Kevät piristää mieltä ja kesä tulee vauhdilla joten olen nyt jo suunnannut ajatukseni ulos!

Ihanaa nauttia keväisistä ilmoista joten käsityörintamalla on siksi hiljaisempaa.