maanantai 12. lokakuuta 2009

Heppakiikku

Heppakiikku on minun lapsuudestani säilynyt mutta liekkö tallimestari vuosien kuluessa kaltoin heppapoloa kohdellut kun pieniä kauneusvirheitä oli päässyt pintaan tulemaan. Minua ei onneksi pienet pintanaarmut häirinneet vaan hain hepan autotallin uumenista sisälle "eläkepäiviä" viettämään :)

Piirsin ensitöikseni kuviot talteen jotta osaisin tehdä samanlaisen version. Revin pois vanerin pinnasta päälykerroksen, joka tuntui lohkeilevan muutenkin kuin itsestään. Hioin kiikun kauttaaltaan ja hahmottelin lyijykynällä kuvion uudelleen. Paksulla vedenkestävällä tussilla piirustin hepalle naamataulun ja värittömällä lasten huonekaluille sopivalla petsilakalla käsittelin koko pollen kauttaaltaan. (Jo aiemmin pollea on tuunattu sen verta että pienten varpaiden turvaksi jalasten väliin on laitettu vaneri...)

Polle on nyt entistä ehommassa kunnossa ja melkoisia kyytejä se on jo parivuotiaalle pojankossille antanutkin :)

2 kommenttia:

pikkukiiski kirjoitti...

oih, minullakin on heppakiikku odottamassa kunnostusinnostusta. Ostin sen kirpparilta viime kesänä eurolla. Ressukalta oli jalka poikki. Pappani korjasi jalan, mutta tuo pintapuoli pitäisi vielä minun hoidella :)

-S kirjoitti...

Blogeja seikkailemalla löysin sinun blogiisi,, kivalta vaikuttaa=) Toi heppakiikku on tosi kiva. Eilen näin kirpparilla tommosen tosi kärsineen ja hintaa oli 25e. Mulla ois haaveissa saada tollanen valkoinen.